Elämän syntyjen syvien pohdiskelua

Sain eräältä ystäväpariskunnalta todella kauniin lahjan, joka vaati hieman järjestelyä ennen kuin sen tänne kuvailin. Musta tulee vuosi vuodelta herkempi ja tänäänkin olen jo tirauttanut parit kyyneleet musiikkia kuunnellen kun tuli muistoja mieleen. Tässä kuvaa mahtavasta lahjasta (kiitos A ja E!)

Tässä näkee aika hyvin sen minkälainen mun korumakuni on. Ei löydy roikkuvia korviksia, joista luulen saaneeni tarpeekseni aikoinaan, vaikka itseasiassa nehän voisivat toimiakin jonain muuna kuin huppariin soinnutettuina muovisina värikkäinä renkaina. :D Kyllä, meistä kaikki ovat nuoruudessaan eläneet niitä vaatevaiheita ja jälkikäteen ajatellaan, että mitä ihmettä.  Juuri puhuttiin synttäreillä, että yhdessä vaiheessa oli tapana laittaa hiusponnari nilkkaan ja kääntää se lahje sinne sisälle. :D Tähän lookkiin kuului pienet Dinskosta ostetut lenkkarit neonkeltaisilla raidoilla (muistatko R!!:D) oli sitten -20 astetta pakkasta tai kesähelteet. Kokonaisuuden kruunasi aina erivärinen huppari, ja siihen sointuvat korvakorut ja sukat. :D Okei, olin 13 tai 14, joten ymmärretään! :D

Mutta siis, suurin osa korviksistani ovat rihkamaa sillä hävitän niitä harva se päivä. Panostan sitten enemmän kaulakoruihin ja rannerenkaisiin, sekä kelloihin. :) Pienet sormukset olen saanut äidiltäni ja isältäni rippi- ja ylioppilaslahjaksi ja isot ovat nekin rihkamaa. :)

Jokaiseen koruun liittyy joku muisto. Tuo pieni kultainen rannerengas (vasemmalla alhaalla) turkooseilla kivillä on egyptistä ostettu melkein sata vuotta sitten.  Tuo hopeinen ylävasemmalla oleva koru on kuulunut tädilleni. Nominationin sain äidiltäni kun pääsin oikikseen. Hän oli niin varma siitä, että oli ostanut sen jo etukäteen (<3). Thomas Sabon olen saanut J:ltä vuosilahjaksi ja sen alapuolella punaisessa laatikossa ovat pienet timanttinapit, jotka äitini antoi lahjaksi yo-päivänä. Kaikkein eniten tunteita herätti tämä koru..

Olen saanut tämän edesmenneeltä mummultani kauan sitten. Siihen on ostettu uusi sydän, sillä vanhan olen pureskellut littanaksi. Olin siis varmaan 5-vuotias kun olen saanut tämän.  Tuleepa jotenkin kauhea ikävä tällä hetkellä. Kuuntelen edelleen repeatilla Scorpionssia ja U2:sta ja pyyhin kyyneleitä. En ole surullinen, mutta liikuttunut voisi olla aika hyvä sana kuvaamaan tunnettani. Olen onnellinen, että minulla on ympärilläni kaikki nämä ihanat ihmiset; perhe mukaanlukien J, ystävät ja heillä kaikilla on paikka sydämessäni.

Välillä on hyvä muistella niitä hetkiä, jotka ovat vieneet meidät tähän hetkeen. Jokaisella pienelläkin askeleella on ollut suuri merkitys elämäämme kokonaisuudessaan katsoessa. Yleensä sen voi huomata jo sillä, että jotakin pientäkin asiaa koskeva päätös olisi toisin tehtynä saattanut muuttaa koko loppuelämän suunnan. Elämämme on kuin palapeli. Kokoamme sitä vähän kerrallaan ja joidenkin palojen paikalleen löytäminen voi välillä tuottaa tuskaa ja ongelmia, mutta yritämme kuitenkin siihen eheään lopputulokseen minkälainen palapeli on valmistuessaan. Hassua miten ihmisestä löytyy joskus ihan uusia puolia. Täällä minäkin filosofoin sen seurauksena, että kävin koruja läpi.

Täytyy sanoa, että tämän blogin aloittaminen on ollut parhaita päätöksiä ikinä. Mietin sitä hyvin pitkään, varmaankin vuoden verran, sillä pelkäsin osittain niitä oheisseuraamuksia (joista osa onkin toteutunut.). Mutta tämän myötä olen oppinut todella paljon itsestäni. Olen älynnyt, etten välitä loppupeleissä siitä mitä mieltä muut ihmiset ovat. Olen kuullut (ystäviltä), että jotkut kurssikaverini oikiksessa ovat suurinpiirtein kyselleet toisiltaan:" Miten toi kirjoittaa noin kevyistä aiheista ja ei sille varmaan riitä aikaa opiskeluun tai työssäkäymiseen" tai vastaavasti: "Toi on varmaan todella tyhmä kun kirjoittaa tota blogia".

Olen oppinut olemaan välittämättä ja suoraan sanottuna voin väittää olevani älykkäämpi siinä mielessä, että minulla ei ole tarvetta ruotia toisten päätöksiä ja toisten elämää. Se, että joku sanoo minua tyhmäksi/yksinkertaiseksi tämän takia, kertoo aika paljon hänestä itsestään. Luulin aina, että yliopistossa olisi vain fiksuja ihmisiä, mutta jos lähdetään ruotimaan sitä kuuluisaa elämänviisautta ja sosiaalista älykkyyttä, asia ei olekaan enää niin mustavalkoinen. Ei siitä selän takana puhumisesta pääse ilmeisesti koskaan eroon ja siksi sen kanssa on vain opittava elämään. Olen hemmetin ylpeä siitä, että olen oppinut olemaan välittämättä. Ainakin minä teen sen omilla kasvoillani ja seison sanojeni takana. Jos puhutaan suoraselkäisyydestä niin monella ihmisellä olisi paljon opittavaa.

En tiedä mistä nämä mietteet kumpusi, kaipa nämä on vain niitä ärsyttävimpiä piirteitä bloggaamisessa. Kuuluu täsmälleen samaan kastiin sen kanssa, että naisia pidetään joskus vieläkin tyhminä jos he laittautuvat ja panostavat omaan ulkonäköönsä. Mä olen törmännyt tähän valitettavan usein, mutta silloinkin yritän ajatella niin, että hei tämäkin juttu kertoo paljon enemmän siitä, joka näitä epäluuloja tuo esiin. Älykkyys on paljon muutakin kuin kirjaviisautta. Se pitää sisällään suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta ja valmiutta ymmärtää muidenkin ihmisten mielipiteitä. Pitää ymmärtää, että jossain asioissa ei ole oikeaa eikä väärää mielipidettä ja että elämä olisi niin älyttömästi helpompaa jos muiden elämän ja päätösten ruotimisen sijaan käytettäisiin se sama aika siihen oman elämän kehittämiseen haluamaansa suuntaan.

Tää postaus on varmaan kilometrin pitkä, mutta nyt teki mieli vain kirjoittaa ja avata teille sitä mitä mä olen. Monesti olen kuullut videopostausten jälkeen, että "sä olitkin paljon rennompi kuin kuvista välittyy". Itsesuojeluvaistoni sanoo, että mieluummin kerron yhden asian liian vähän kuin liikaa, mutta tietyissä asioissa sydän sanoo muuta kuin järki.

Mulla oli muitakin juttuja, mutta ne ei nyt sovi tähän loppuun, joten palaan niiden kanssa myöhemmin. Kiitoksia hei teille kaikesta: siitä, että olette ottanut mut hyvin vastaan ja että jaksatte käydä täällä päivästä toiseen! :)

Ja hei kiitokset teille, jotka olette pitänee mua sopivana sinne New Yorkiin. Jos ette ole vielä äänestäneet, niin äänestämään pääsette tästä. Sieltä pääsette äänestämään sopivaa ehdokasta ja jos pidätte minua sellaisena niin vilpittömimmät kiitokset. Kieltämättä tuo houkuttelee älyttömän paljon, sillä yksi unelmistani liittyy kauneuden/muodin ja oikeustieteellisen koulutuksen yhdistämiseen. :) Kyseessä on siis Ellen ja Veikkauksen yhteistyö, jossa yksi bloggaaja pääsee New Yorkin muotiviikoille Paola Suhosen näytökseen ja kirjoittamaan ja ehkä myös puhumaan (tää on lemppari osuus:D) siitä kameralle! :D

Kiitos kun jaksoitte lukea mun mietteitä! ihanaa tiistaita teille! <3