Päivän asu nro 2

Käytiin kannustamassa Helsinki City Maratonin osallistujia ja siinä samalla reissulla ostettiin myös herkkuja herkkupäivän ja matkavarauksen kunniaksi. Voin kertoa, että nyt on säästösuunnitelmat mielessä ja into aika korkealla tulevan matkan vuoksi. Mahtavaa, että on jotain mitä odottaa. Nyt vain muutama kuukausi kouluhommia ja sitten lämpimään.

Oltiin viimeksi Dubaissa vuoden 2010 marraskuussa ja silloin lämpötilat oli siinä 30 asteen paikkeilla. Mun näkemykseni mukaan sinne on ihanteellisinta matkustaa loka-marraskuussa, tai vaihtoehtoisesti maalis-huhtikuussa, johtuen siis kesän älyttömistä lämpötiloista. Toki, ilmastointihan tuolla löytyy jokaikisestä paikasta, mutta aurinko porottaa niin korkealta, että helposti tuollainen kesäinen 45 astetta tuntuu aika pirun kuumalta. Mutta, makuasioita nämäkin, joillakin on parempi kuumuuden sietämiskyky kuin meillä. :)

Voin kertoa, että tästä tulen löpisemään paljon, nyt jo sen verran kokemusta kun viimeksi oltiin siellä se 15 vrk siten, että J:n veli (joka silloin asui siellä), oli meidän oppaana. Eli suurin osa kivoista paikoista on jo sillä tavalla tiedossa, että osataan mennä ja tulla siellä tarpeen mukaan. :)

Huomaatte varmaan mun innostuksen, pakko purkaa sitä välillä täällä, että ei J parka joudu kärsimään. J sanoi just äsken, että mieti Xeni, jos me saataisiin joskus kaksoset, jotka olisi samanlaisia kuin sinä innostumisen, kärsimättömyyden ja impulsiivisuuden kanssa. :D Kiitti kulta! :) Tosin, mulla on välillä itsekin vaikea olla omassa kehossani, mä usein innostun niin paljon, että en voi olla paikallani. Vaikka jälkikasvu tunnetusti saa puolet geeneistä mammalta ja puolet isän puolelta, ne tietyt jutut siirtyy ihan suoraan.. Kröhöm, jos vertaa vaikka mua ja äitiäni, niin ollaan molemmat aika puheliaita (ja minä vedän todennäköisesti pidemmän korren), vaikka isäni onkin rauhallisempi.. :D

Nyt siihen asiaan, eli asuun..

paita: Mango
housut: Bebe
kengät ja laukku: Miu Miu
kaulakoru: H&M
arskat: Ray Ban

Unohdin ylläpylläri taas muistikortin himaan. Voisin vannoa, että 80 %ssa niistä tapauksista kun olen muistanut ottaa kameran mukaan, huomaan kameran esiin kaivaessani, että muistikortti uupuu. Pitäisi vissiin jemmata noita muistikortteja joka laukkuun ihan varuiksi, niin ei kävisi tällainen huono tuuri.. :) No, onneksi kännyköissä on nykyään ihan siedettävät kamerat.. :)

Nyt pakkoa hengähtää tältä täpinältä, mitenköhän mä saan ikinä ensi yönä unta???? :D

Kivaa lauantai-iltaa!